Valmistautuminen talveen

Talvi on ankara haaste elolliselle luonnolle. Kasvit eivät voi paeta lintujen tavoin kylmyyttä etelään tai vaipua karhun lailla talviuneen lämmittäen itse itseään. Kasveilla ja eläimillä on monenlaisia tapoja selviytyä pohjoisen pallonpuoliskon kylmästä talvesta.

Talvinen metsä on hiljainen, eikä samanlaista elämää kuin kesällä ole heti havaittavissa. Hetken tarkastelun jälkeen voi kuitenkin huomata useita jälkiä jäisellä hangella. Myös linnun laulua kuuluu silloin tällöin. Puut ja pensaat ovat tiputtaneet syksyllä lehtensä ja ruohokasvit ovat lumipeitteen alla. 

Eläinten talvehtimistapoja tutkimusalueella

Metsäjäniksen/ rusakon talvi:

Kesällä ravintona on ruhoja, heiniä, varpuja ja pensaita, mutta talvella suurin osa näistä ovat  lumipeitteen alla. Metsäjänikset ja rusakot hyötyvät kantavasta hangesta. Lumipeitteen päältä on lyhyempi matka kurkottaa talviseen ravintoon, joka on usein puiden tai pensaiden kuorta. Jäniksen harmaanruskea kesäturkki vaihtuu talven tullessa lumen valkoiseen talviturkkiin, joka edesauttaa sitä suojautumaan saalistajilta lumen keskellä. Metsäjänikset ja  rusakot ovat aktiivisia koko talven ajan.

Oravan talvi:

Metsäjäniksen tavoin orava on aktiivinen koko talven ajan. Sen kesäturkki vaihtuu harmaaseen talviturkkiin, joka tekee sitä vähemmän erottuvan lumisesta ympäristöstä. Oravat käyttävät pääravinnokseen kuusen käpyjen siemeniä ja kesällä niiden lisäksi myös marjoja, kukkia tai vihreitä kasvinosia. Eläinravintona oravalle kelpaavat toukat tai hyönteiset.  Oravat voivat piilottaa lumettomana aikana itselleen ruokakätköjä, joita hyödyntävät ankarina talviaikoina.

Orava on ruokaillut puun kannon päällä, joka on kuusen kävyn irrallisten käpysuomujen peitossa.

Metsäkauriin ja hirven talvi:

Metsän suuremmat nisäkkäät ovat myös aktiivisia talven läpi. Suurnisäkkäät eivät kuitenkaan hyödy talvipeitteestä, sillä niiden painonsa vuoksi hankipeite ei kannattele niitä. Metsäkauriit ja hirvet ovatkin niin sanotusti lumessa kahlaajia. Ruoan vähyys ja lisääntynyt energian tarve vaatii sopeutumista. Kauriiden ja hirvien tapa sopeutua talveen on pyrkiä säästämään energiaa liikkumalla mahdollisimman vähän.

Matelijat talvehtivat horrostaen:

Metsän matelijoista esimerkiksi kyyt, sisiliskot ja sammakot talvehtivat horrostaen. Horrostamispaikaksi sopii mm. kivikko, onkalo tai lahokannossa oleva mätäs (lähd. herpetomania.fi). Pääasia on, että horrospaikka on riittävän syvällä ettei eläin jäädy. Horrostilassa matelijan elintoiminnot laskevat ja keho käyttää ravinnokseen varastoituja rasvoja. Talvihorroksessa elimistön lämötila pysyttelee parissa lämpöasteessa.


Osa metsän linnuista suuntaa etelän lämpöön ja osa jää talvehtimaan. Linnut selviytyvät talvesta osin ihmisten virittämien ruokapaikkojen ansiosta.

Kasvien talvehtimistapoja tutkimusalueella

Yksivuotiset kasvit kuolevat syksyisin, mutta ennen talven tuloa ne ovat tehneet siemeniä, joista itää keväällä taas uusia yksilöitä. Siemen säilyvät hankipeitteen alla hyvässä suojassa.

Ruohovartisten kasvien maanpäälliset osat kuolevat, mutta maavarret ja kasvin juuret säilyvät, joista keväällä versoaa uusi kasvi. Tällaisia kasveja ovat esim. kielo ja oravanmarja, jota esiintyy tutkimusalueella paljon. Kesän aikana tällaiset kasvit varastoivat yhteyttämisestä syntyneitä sokereita maan alla talvehtiviin osiinsa.

Lehtipuut, monet pensaat ja muutamat varpulajit pudottavat lehtensä ennen talven tuloa, sillä ne eivät kestä kylmyyttä toisin kuin niiden puiset varret. Lehtivihreä varastoidaan varren ja oksien sisään, tästä johtuu syksyllä esiintyvä ruska.

Koivu pudottaa kaikki lehtensä talven tullen.

Lehdissä sijaitseva lehtivihreä siirtyy talvella puun runkoon ja sen oksien sisään. Tästä johtuu syksyinen ruska.

Havupuut, puolukka, kataja ja monet varpulajit pystyvät talvehtimaan "kokonaisina" ilman, että ne pudottavat edes lehtiään. Niiden vahapintaiset  lehdet kestävät  kylmyyttä ja pakkasta hyvin talvella.

(lähde: peda.net/oppimateriaalit)

Keväällä luonto herää jälleen

Kevään tullen luonnon toiminta taas vilkastuu. Horrostavat  matelijat suuntaavat kallioille lämmittelemään auringon paisteeseen. Muuttolinnut palaavat etelästä pohjoiseen, kun ilma on taas kyllin lämmin. Yksivuotisten kasvien edellisen syksyn siemenet alkavat itää ja niistä kasvaa uusia yksilöitä. Kasvit, joiden maanpäälliset osat ovat kuolleet, mutta ne ovat säilöneet tärkeät ravinteet maav
arsissaan ja juurissaan versoavat jälleen keväällä. Lehtipuiden luomat silmut versoissa alkavat kasvaa uusiksi lehdiksi, joihin lehtivihreä siirtyy puun rungon ja oksien sisältä.