Lajien välisiä suhteita

Luonnossa tapahtuu jatkuvasti. Kilpailua syntyy sekä lajin yksilöiden välillä että eri lajien välillä. Lajien välistä kilpailua syntyy silloin, kun esimerkiksi useammat lajit käyttävät yhteisestä ympäristöstä samaa ravintoa. Kasvit ovat eliöyhteisössä omavaraisia yhteyttämiskykynsä vuoksi, kun taas eläimet ja sienet elävät toisenvaraisina. Lajeja luokitellaan ja ryhmitellään sen perusteella, miten ja mistä ne hankkivat tarvitsemansa energian.

Havaintoja lajien välisistä suhteista tutkimusalueella:

1)  Mutualismi ( Symbioosi )

Mutualismissa molemmat sen osapuolista hyötyvät. Mutualismi voi olla elinehto, jolloin sitä kutsutaan ehdottomaksi mutualismiksi eli symbioosiksi. Ehdollinen mutualismi puolestaan hyödyttää sen osapuolia, muttei kuitenkaan ole elinehto kummallekaan. Symbioosi on yleiskäsite lajien elämisestä kiinteässä vuorovaikutuksessa.

Esimerkki hyvin kiinteästä symbioosista, joka on molemmille lajeille välttämätön (ehdotonta mutualismia), on sienen ja levän symbioosi, joka ilmentyy jäkälissä.

Harmaaporonjäkälässä ilmenee sienen ja levän kiinteä symbioosi

2) Kilpailu

Lajien välistä kilpailua syntyy, kun lajit  käyttävät samoja resursseja elämiseen. Kilpailu voi ilmetä lajien sisäisenä tai lajien välisenä kilapiluna.

Kasvit kilapilevat juurillaan ja lehdillään kasvutilasta, valosta, vedestä ja ravinteista.

Kuusi ja Koivu kilpailevat keskenään tarvitsemistaan resursseista

3) Peto- saalissuhde

Pedot tappavat elääkseen ja ne voidaan jaotella spesialisteiksi, jotka saalistavat vain tiettyä  valikoitua lajia/ryhmää tai yleispedoiksi, jotka saalistavat useampien lajien edustajia ravinnokseen.

(Kuva: Fanny Hopia, Syksy 2014)
Metsäkauriin jäljelle jäänyt jalka paljastaa, että suolla liikkuu mahdollisesti myös kettuja suurempia petoja

4) Kasvinsyöjät

Kasvinsyöjät saavat tarvitsemansa energian kasveista. Yleensä kasvinsyöjä käyttää ravinnokseen syömästään kasvista vain osan, joten kasvi ei kuole vaan se pystyy jatkamaan kasvamistaan.

Esimerkki tutkimusalueella elävävästä kasvinsyöjästä on jänis, joka käyttää talvisin ravinnokseen esimerkiksi lehtipuiden oksia ja kuorta. 

Rusakko  on metsien yleinen kasvinsyöjä
(Kuva: riistakolmiot.fi)

5) Hajottajat

 Hajottajat ovat erikoistuneet hankkimaan tarvitsemansa energian hajottamalla kuolleita eliöitä. Hajottajiin voi kuulua raatoja syöviä eläimiä, selkärangattomia hyönteisiä. Lopullisen hajotustyön tekevät pienet maaperän eliöt; madot, pieneliöt, bakteerit ja sienet.

Hajottajien toiminnan seurauksena eloperäisessä aineessa olleet ravinteet palaavat kasvien käyttöön epäorgaanisessa muodossa.

(Kuva: Fanny Hopia, syksy 2014)
Useat sienet ovat maahan kaatuneiden puiden tärkeimpiä hajottajia

6) Loiset

Loiset varastavat ravintonsa isännältään. Loissuhde on kahden lajin välinen suhde , jossa loinen elää toisen lajin eli isäntänsä kustannuksella.

Huomattava osa loisista on mikrobeja kuten viruksia, bakteereja, alkueliöitä tai sieniä. Loisia voivat olla myös madot ja suurin osa hyönteisistä. 

(Kuva: Fanny Hopia, syksy 2014)
Taulakääpä aloittaa elämäntyönsä kasvavan puun loisena ja lopettaa sen kaatuneen puun hajottajana